Käy läpi kuvitettu tarina Limonadi Elohopean eri vaiheista. Varaa itsellesi aikaa puoli tuntia, että saat luettua rauhassa tämän häkellyttävän, fantastisen ja sadunomaisen tarinan Limonadi Elohopean vaiheista. Se on tarkoitettu tarjoiltavaksi juustolla ja voilla päällystettyjen hapankorppujen ja kylmän kaakaon kera.
Historiikin kuvat ovat Tomi Palsan ottamia, jollei toisin mainita.
KESÄ 1994
Ryhmä nuoria miehiä eli Sakari Seppälä, Jussi Hämäläinen ja Tero-Petri Suovanen (kuvassa) päättävät mökkeilessään ruveta soittamaan rokkia. Nurkan takaa ilmestyy Tero Kohtamäki, joka napataan samalla keskustelussa bändiin mukaan. Tero-Petri tuo vanhan speed-metallia soittaneen Catalepsy-orkesterin bändikaverinsa Petteri Eevan bändiin.
Bändi keksii uuden urheilulajin: ampumajuoksun. Pojat ampuvat innostuksissaan ilmakiväärillä mökin pihalla olevan puun kuoliaaksi.
SYKSY 1994
Bändin nimeä mietitään. ”Limonadi” napataan Syd Barretin biisistä ”Baby Lemonade” ja ”Elohopea” varastetaan amerikkalaisen Mercury Rev -yhtyeen nimestä. Koska bändi ei osaa päättää tuleeko nimeksi ”Limonadi” tai ”Elohopea” tulee nimeksi Limonadi Elohopea. Mietitään, että olisihan hyvä jos bändin nimi olisi kaksiosainen niin kuin Pink Floyd, Sielun Veljet tai Jethro Tull. Muita nimiehdotuksia olisivat olleet mm. Mukavasti turta ja Porvarit.
Limonadi Elohopea kokoontuu Liedon nuorisotalolle harjoittelemaan ensimmäistä kertaa. Hapuilevan alun jälkeen bändin soundi löytyy kun kitaristi Tero Kohtamäki (kuvassa) laittaa ”Neiti Nahkahansikas” -biisissä phaser-efektilaitteen täysille.
Kuva: Hanna-Mari Varjonen
Limonadi Elohopea soittaa ensimmäisen keikkansa joulukuussa 1994 Appelsiinissa Turussa. Keikan mainoksen voi bongata ”Jee Jee”- kirjassa (WSOY, 1998) pienestä Appelsiini-klubin mainoksesta.
Basisti Sakari Seppälä (kuvassa ensimmäinen vasemmalta) pääsee Turun yliopistoon opiskelemaan arkeologiaa.
Yhtyeen olisi kannattanut jatkaa vasemmalla olevan kuvan linjoilla. Se on otettu, kun orkesteri teki mökkeillessään oman versionsa klassisesta ”Rintamäkeläiset”-kronikasta.
Kuva: Mari Mäkitalo
TALVI 1995
Ensimmäinen demo tehdään tammikuussa Timo Haanpään persoonallisuuden vaikutuksessa. Sille äänitetään biisit ”Likainen mies”, ”Neiti Nahkahansikas” ja ”Magenta”.
Veda Honkanen soittaa Tampereella Poko Rekordsin tuotantopäällikölle Henri Keto-Tokoille Limonadi Elohopean nauhan kaverusten saunaillassa. Henri innostuu asiasta niin, että soittaa suu vaahdossa lapsenvahdissa olevalle Tero-Petri Suovaselle seuraavana päivänä ja sanoo demon olevan paras demo kymmeneen vuoteen – se on yhtä hyvä kuin Melrosen demo aikoinaan!
Alla ensimmäisen demon mukana levy-yhtiöihin lähtenyt saatekirje.
KEVÄT 1995
Levytyssopimus varmistuu seuraavana aamuna. Epe Helenius siunaa Limonadi Elohopean kolmen levyn sopimuksen. Kuten muutkin asialliset orkesterit tekevät, sopimus on suullinen, papereita ei tehdä. Luottamus pysyy: levy-yhtiö ei tule ohjailemaan bändin luovia ratkaisuja. Orkesteri esiintyy Pokon illanvietossa Tampereen YO-talolla, missä soittavat myös Pokon muut uudet kiinnitykset Kleo ja Eden. Veda Honkanen ryhtyy keikkamyyjäksi.
Ensimmäinen Single ”Magenta” levytetään Paraisten Music Boxissa. Tuottajaksi valitaan Jay Havanna. ”Haju”-niminen biisi meinataan jättää singlen ylijäämäbiisiksi. Onneksi sitä ei kuitenkaan tehdä. Siitä tulee toistaiseksi eniten radiossa soinut Limonadi Elohopean laulu.
Kuvassa Petteri Eeva ja spanieli-look vuodelta 1995
KESÄSTÄ SYKSYYN 1995
Bändi soittaa jähmeästi Ilosaarirockissa. Muut bändiläiset valehtelevat kosketinsoittaja Petteri Eevalle, että saamme soittaa encoren. Petteri menee ylväästi pokkaamaan yksin monituhatpäiselle yleisölle. Illalla bändi jammaa heviä Public Housessa ja Töken jalka murtuu ravintolan portaissa.
Debyyttialbumi ”Trukilla yli vaikeuksien” julkaistaan syyskuussa 1995. Jyrkissä yhtye soittaa akustisesti ”Neiti Nahkahansikas” -viisun. Radiomafia lähettää suorana Äänikaupunki-ohjelmassa Limonadi Elohopean ja CMX:n keikan Tavastialta.
Tommi Pietiläinen ohjaa videon ”Neiti Nahkahansikas”.
Kuva: Hanna-Mari Varjonen
SYKSY 1995
Limonadi Elohopean levytysura saa hyvän alkupotkun Pertti Ojalan arviosta Soundissa 10/95. Levy saa täydet viisi tähteä ja se valitaan kuukauden levyksi.
Pertti Ojala kirjoittaa: ”Kiireisimmät ovat jo ehtineet tarjota Limonadi Elohopeaa suomalaisen rockin pelastajaksi. Jähmeästi harkitsevaan pohjoiseen mentaliteettiin moinen brittiläiseltä rocklehdistöltä lainattu messias-ajattelu sopii kuitenkin vähemmän hyvin. Pelastajasta puhumisen sijasta pitäisi riittää kun tunnustaa, että Trukilla yli vaikeuksien sinkoutuu vaivatta 90-luvun kotimaisen rockin etulinjaan.”
Kuva: Miikka Heinonen
Riihimäen Sanomatkin oivaltaa sen, mitä levyllä ”Trukilla yli vaikeuksien” pyrittiin sanomaan: ”Kovasta kitararätinästä huolimatta biiseissä on usein oiva melodia”.
Suonna Kononen sanoo Savon Sanomissa: ”Nokkamies Tero-Petri Suovanen laulaa kolhon persoonallisesti ja laatii lupaavia laulupalapelejä. Limonadi Elohopea tekee selkävoittoa tavallisimmasta teiniangstista.”
SYKSYSTÄ TALVEEN 1995
Levy-yhtiö on teettänyt musiikkimessuja varten neonvärisiä Limonadi Elohopea -avainpantoja. Sellainen näkyy olevan myös Wigwamin legendaarisella keikkamyyjällä Tapio Korjuksella Ylen puoli yhdeksän uutisissa. Bändi suunnittelee bändipaidoiksi keikkamyyjä Veda Honkasen kanssa klassista ”painijanpaitaa”.
Bändi, joka halusi pitää musiikillaan hauskaa, toteaakin keikkojen olevan myös työtä. Keikkoja tehdään Kuopiossa, Rovaniemellä, Oulussa, Seinäjoella, Joensuussa ja muualla. Jyväskylässä on vuoden kylmin päivä ja bändi matkaa sieltä pipot päässä kohti seuraavaa keikkapaikkaa, Helsingin Semifinalia.
TALVI 1996
Keikat otetaan vastaan hyvin. Ihmiset tulevat juttelemaan keikkojen jälkeen laulujen sanoituksista. Musiikki on otettu armolla vastaan.
Bändi riitelee yöllä autossa matkalla Rovaniemelle Tervolassa siitä, kuunnellaanko matkalla musiikkia. Kosketinsoittaja Petteri Eevan mielestä jokainen voi äänittää keikkamatkoille oman kasetin ja joka ei musiikkia halua kuunnella, voi äänittää kasetin täyteen vaikka hiljaisuutta. Miksaaja Juha Hamaro pysäyttää auton ja ilmoittaa: ”Minä poistun minuutiksi autosta. Kun tulen takaisin, asia on selvitetty.”
Kuvassa seisovalle rumpali ilmoitetaan Jussi Hämäläiselle hänen yllätyksekseen Teostosta, että hän on tietämättään säveltänyt vuonna 1995 kappaleen ”Minä se olen yksi veskostin troll”.
KESÄ 1996
Bändi soittaa Ruisrockissa samana päivänä Neil Youngin kanssa.
Keikkamyyjämme Veda Honkanen tekee epähuomiossa uransa melkein ainoat ”Liimataiset” ja myy bändin Tampereen Sorsapuiston Woodstockiin. Muita esiintyjiä olivat Mikko Alatalo, Muumit ja Tommi Läntinen. Lapsivoittoinen yleisö on aika ihmeissään uusista biiseistä kuten ”Potkin maassa makaavaa” ja ”Pahat housut”
Ahmatin äänitykset tapahtuvat sisätiloissa kesän kuumimpina päivinä. Päätetään, että enää ei tehdä kesäisin levyjä. Levyä tyylikkäästi tuottaa Jani Lankinen, joten kallis studioaika vietetään myös olympialaisia ja Hömppäveikkoja katsellen. Näinpä uusi levy ei ehdi syksyksi kauppoihin.
KESÄSTÄ SYKSYYN 1996
Limonadi Elohopea soittaa Turussa koulurauhanjulistuksessa Kymmenen uutisten loppukevennykseen. Eeva Kuuskoski tanssii hetken ”Outojen tapojen” säkeistön tahtiin kunnes kertosäkeen lepra-sanoitus hieman hillitsee syyskesäistä tunnelmaa. Tilaisuuden järjestäjä toteaa keikan jälkeen: ”Olitte mahdollisimman huono bändi tähän tilaisuuteen. Meidän piti soittaa Fröbelin palikoille”.
Uudeksi miksaajaksi syksyn keikoille tulee Antti ”Sössö” Salminen, joka Ilmari Koivuluhtanakin tunnetaan. Ystävyydestämme tulee mainio, onhan miksaajallamme kerrottavana aimo tukku kertomuksia tosirokkareista Eläkeläisistäkin.
TALVI 1997
Ahmatti julkaistaan helmikuussa. Levy-yhtiö ostaa 100 säteilymittaria lehtimiehille levyn mukana lähetettäväksi. Jyrkissä käydään soittamassa ”Potkin maassa makaavaa”. Keikkoja tehdään ympäri Suomea. Tommi Pietiläinen ohjaa videon lauluun ”Mene Laurin luo” Nykarlebyssä. Paluumatkalla käydään levy-yhtiö Poko Rekordsin 20-vuotisjuhlissa Tampereen Tullikamarilla.
Bändi soittaa Tavastialla Zen Cafén kanssa. Ennen keikkaa mietitään yhdessä, heitämmekö nopalla sen, kumpi soittaa ensimmäiseksi. Limonadi Elohopea soittaa ensimmäiseksi, koska jollain jäsenellä on kiire Turkuun…
Toinen levymme Ahmatti jakaa ilmestyessään mielipiteitä moneen leiriin. Markku Roinilaa ärsyttää Rumbassa 4/97 laulaja Tero-Petri Suovasen omalaatuinen fraseeraus ja nuotin vierellä lipsuminen.
Markku Roinila toteaa kuitenkin: ”Laulua lukuun ottamatta ”Ahmatti” on erittäin hyvä levy. Suovasen sanoitukset ovat erinomaisia ja biiseissä on komeita melodioita. Varsinaiset hittibiisit ovat ”Askel kitaan” ja ”Pahat housut”, joissa yhtyeen menokas herkkyys on loisteliaimmillaan. ”Istutin sulle puun” on kiva lälläribiisi ja ”Enkelin sijainen” tehoaa hienolla sanoituksellaan, joka kipuaa Suomi-rockin klassikkosarjaan Noitalinnahuraa!:n ”Pikkuveljen” kaveriksi.”
Jorma Jortikka kommentoi Ahmattia Soundissa 3/97: Ahmatti on harppaus alueelle, jolla suomalainen popmusiikki ei ole usein laiduntanut. Limonadi Elohopea osoittaa, että trendien ulkopuolella on myös elämää. Musiikkia ei tarvitse tehdä alleviivaten ja helpoimman kautta vaan aivoille voi antaa myös pientä puuhailua.”
Kuva: Ensimmäinen luonnos Ahmatin kannesta
KESÄ 1997
Esiinnymme kitaristimme Tero Kohtamäen (kuvassa) idolin Link Wrayn lämppärinä Kårenilla Down By The Laiturissa. Link Wray lainaa keikallaan Tero-Petrin Marshallia ja toteaa: ”Thank you! I love Marshall.” Link esittää klassisen ”Rumble” -biisinsä ilman tremolo-efektiä. Kannettavasta Zoom-efektistä tulee vain tiheä digitaalinen särö ja Link hymyilee tyytyväisesti. Tero Kohtamäki saa joululahjaksi hiirimaton, jossa on kuva hänestä ja Link Wraysta kättelemässä.
Kesällä kuulemme murskaavan tiedon. Ystävämme Veda Honkanen on kuollut.
SYKSYSTÄ 1997 TALVEEN 1998
Paremmasta huomisesta haaveillaan. Uusia biisejä harjoitellaan ja Harri Karvisesta tulee bändin uusi keikkamyyjä.
Kuvassa rumpali Jussi Hämäläinen uusien biisien ensi-illassa Imamin keinutuolissa Turussa.
Laavaa-levy äänitetään Skepsis-ry:n puheenjohtajan ja Miljoonasateen kitaristi-säveltäjän Matti Nurron kanssa. Matti otetaan mukaan selkeyttämään bändin linjaa ja opettamaan soiton perusaskelia. Esitämme ”Laavaa” Jyrkissä.
KEVÄT 1998
Soundissa 5/98 Jussi Niemi toteaa, että Laavaa on Limonadi Elohopean kolmas vaikea levy.
Jussi Niemi kirjoittaa: ”Laulut on rakennettu niin monen eri tyylin pätkistä (progea, soulia, hard rockia, poppia, iskelmää), että albumin mitalla dynamiikkaa menetetään, vaikka sitä yksittäisissä biiseissä onkin. Menevimmät numerot (Luoti kielen alla, Lahja, ei ole helppoa hommaa olla Nooa) ovat eheydessään parhaita. Jykevästi rokkaava Nooa jylhän kohtalokkaine kertosäkeineen näyttää millaisiin korkeuksiin Limonadi Elohopea voi nousta kun malttaa pysyä asiassa.”
Rytmi-lehdessä 4/98 ei tiedetä millainen on saksalainen polviasento. Onkohan arvostelun tekijä järkevä ihminen ja käynyt siviilipalveluksen, toisin kuin Limonadi Elohopean sanoittaja? Arvostelija kun ei osaa kuvitella minkälainen on ”Eksyksissä ohisektorilla”-laulussa mainittu Suomen armeijan käyttämä yrmeä ja hevostelevainen polviasento.
Rytmi kirjoittaa: Melodiat ovat paikoin samalla tavalla nyrjähtäneitä kuin Depeche Moden varhaislevyllä, tarpeeksi luistavia ollakseen poppia, mutta liian kulmikkaita ollakseen sitä perinteisintä listakamaa, saati iskelmää. Näin siitäkin huolimatta, vaikka ”Matkalla kaikki sujuu hyvin” onkin silkkaa Frederikiä. Joka pelätyn kungfun taitaa, saa hartioilleen laavaa…”
Tero-Petri tekee Pate Mustajärven soololevylle laulun ”Valkeakuulaat”, jonka Anssi Tikanmäki sovittaa. Kun Pate kerran tarjoaa, Tero-Petri maistaa ensimmäistä kertaa elämässään tequilaa. Pauli Mustajärvi myös kutsuu hänet kotiinsa katsomaan aseitaan ja hevosiaan.
Sama Tero-Petri harkitsee muusikonuran lopettamista matkalla Radiomafiasta kotiin häiriintyneen radiohaastattelun jälkeen. Ehkä emme ole sanavalmiita ja nokkelia kuten Jonna ja Erin.
KESÄ 1998
Uran nopein nousu tapahtuu yhden viikon aikana. Ensin Limonadi Elohopea esiintyy puuliiterissä juhannuksena Simalarockissa ja viikon päästä Ruisrockissa isolla lavalla.
Tuukka Temonen ohjaa kolmannen videon lauluun ”Ollaan kaheleita” Myös Urheiluruudussa soitetaan ”Ollaan kaheleita” mudassa pelatun jalkapallon taustalla.
Kitaristi Tero Kohtamäki saa kutsun Järvenpäähän elintarvikealan työnjohtajaksi.
Ylempi kuva: Jyrki Latokartano
SYKSY 1998
Limonadi Elohopean ”Jos sul´on jouluna märkä tyyny” julkaistaan Poko Rekordsin joululevyllä ”Joulu pulkassa”. Keskustelua käydään siitä, pitäisikö seuraavakin levy tuottaa samalla lailla itse. Musiikkiin ei olla saatu enää niin paljon sitä alkuaikojen henkeä, joten ajatus seuraavan levyn tuottamisesta itse tuntuu perustellulta.
Juha Torvinen ja Epe Helenius haluavat, että Limonadi Elohopea tekee vielä lisää levyjä Poko Rekordsille, vaikka ensimmäinen kolmen levyn sopimus on tullutkin jo umpeen ja ainuttakaan kultalevyä emme ole vielä myyneet.
Huomaa tästä Ruisrockin päälavalla otetusta kuvasta, että Tero-Petrin takana on Limonadi Elohopean muhkea Laavaa-kiertueen taustalakana.
TALVI 1999
Rumpali Jussista tulee työtön hetkeksi. Parasta uutisessa on se, ettei Jussista tule täysin selästään invalidisoitunutta kylmän ja fyysisesti raskaan työn takia. Bändi herää muutenkin eloon Semifinalin keikalla. ”Ei ehkä sittenkään kannata vielä lopettaa” tulee Putron Samulikin Zen Cafésta poikia lohduttamaan.
Järvenpäähän kotiutunut Tero Kohtamäki vaihtuu joensuulaiseen Juha Nousiaiseen (kuvassa). Uusi kitaristi asettuu bändiin nopeasti ja pelastaa yhtyeen masennuksen suosta. Uusia biisejä harjoitellaan ennennäkemättömällä uurastuksella.
SYKSY 1999
Limonadi Elohopean neljäs levy äänitetään Turussa Barker-studiolla. Äänittäjät Heikki Merenkylä sekä Pasi Kerkola rentouttavat mahtavilla kaskuillaan. Sessio on helpotus. Teemme taas itsemme näköistä musiikkia.
Saippuan valmistuttua orkesteri viettää riehakkaat harjakaiset. Iho ei ole tyyni. Iho täyttyy tussilla kirjoituksista. Illan teemana on Gin and Tonic -tyyppinen ilman paitaa tanssiminen Captain Beefheartin tahtiin. Jotkut sammahtavat autosta tipahtaen Uudenmaankadun ja Hämeenkadun kulmaan ja saavat avuliailta poliiseilta mustassa maijassa kyydin kotiin kannettuna. Toiset näyttävät pari tuntia myöhemmin keskisormea risteyksessä poliiseille ja viettävät yön putkassa.
TALVI 2000
Kauko Röyhkä julkaisee vuonna 2000 kirjan ”Get On” (Tammi), johon hän oli koonnut mielestänsä 101 parasta rocksanoitusta.
Kauko kommentoi kirjassa Limonadi Elohopean ”Neiti nahkahansikas” -laulua: ”Tahditon nainen, joka ei lainaa hammasharjaa, että mies saisi pois karvat hampaiden välistä. Onko kyseessä kenties sellainen viuhkaa heiluttava cheerleadertypykkä, joita näkee lätkä- ja korismatseissa. Laulun lopussa sanotaan olet kätevä, voit olla mun kuskina – eli naisella on ajokortti. Nahkahansikkaat taas herättävät seksuaalisfasistisia mielikuvia, esimerkiksi lentoemännillä on nahkahansikkaat ties mitä sadomasokistisia tarkoituksia varten.”
KEVÄÄSTÄ KESÄÄN 2000
Limonadi Elohopean neljäs levy ”Saippua” julkaistaan 13.3.2000. Orkesteri esittää Jyrkissä laulut ”Siskoni Artisokansydän” ja ”Liekkimaja”.
KEVÄT 2000
Matti Riekki ilahtuu Rumbassa 5/00 siitä, että epätasaisen vaisulta tuntuneen Laavaa-kiekon jälkeen saippuaisesta lasista kietaistu limukka maistuukin perin hyvälle.
Riekki arvioi Saippua-levyä: ”Levy on melkoinen kanasalaatti: matka käy tuhdimpien kitarapläjäytysten, sambarytmien ja tunteellisimpien palojen kautta ”Täytyy kysyä hallitukselta” -biisin Eppujen kekkosrokit sun muut mieleen tuoviin tunnelmiin. Levy versoo moneen suuntaan, mutta pysyy kasassa. Limonadi Elohopeasta ei luultavasti koskaan tule albumilistan ykkösnimeä. Hyvä niin, sillä juuri tällaisenahan me Limpparimme haluammekin: kovasti hiilihappoisena juomana, jota on vaikea pullottaa joka puteliin.”
Jussi Niemi antaa Soundissa 4/00 selityksen sille, miksi pelkistetyn Saippuan kannessa on nauravat sakset: ”Yhtye on on leikannut liiallisia rönsyjään.”
Jussi ”Devil In Helsinki” Niemi jatkaa: ”Suovasen ryhdikäs laulu hurmaa loppusointuihin turvautumatta maneerittomuudellaan. Suomirockissa harvat laulajat yltävät vastaavaan luonnollisuuteen, puhumattakaan tekstien monitasoisuudesta, joissa syvällisyys, mielijohteet ja ironia sekoittuvat tarpeelliseksi vastalääkkeekksi sille tavanomaisen pohjattomalle kaiholle.”
KESÄ 2000
Vaikka uusi materiaali saa hyvän vastaanoton erityisesti kesän Provinssirokissa, eräs tärkeä jäsenemme kyllästyy Limppareiden hölmöilyyn: Sakari Seppälä ilmoittaa muille bändin jäsenille sähköpostilla: ”Moi. Eroan bändistä irtisanomisajan puitteissa.”
Tero-Petri Suovanen saapuu miksaamaan cover-versiota Popedan biisistä ”Tahdotko mut tosiaan” suoraan Ruisrokin vähäväkisistä, mutta hulppeista jatkoista paikallisessa ravintolassa. Sulkemisajan jälkeen iltaa oli vietetty muutaman Absoluuttisen Nollapisteen ja Tulenkantajien jäsenten kanssa. Paikalle saapui myös Kansanpuistossa soittanut Oasis. Tapahtuipa niinkin, että jossain vaiheessa tanssilattialla tanssi vain Tero-Petri armaansa kanssa, Liam Gallagherin soittaessa vieressä ilmakitaraa.
Entiset bändin jäsenet Sakari Seppälä ja Tero Kohtamäki saavat Turun Puolalanpuiston keikalla kiitokseksi pokaalit monen vuoden uurastuksesta. Myöhemmin illalla orkesteri esittää yhdessä karaokessa laulun ”Pop-musiikkia”. Joukosta löytyy nopeasti Ismon, Akin ja Kallen kaksoisolennot. Illan ainoa väittely syntyy, kun kukaan jäsenistä ei halua olla Ilkka Alanko. Tero-Petri myöntyy yhteisön painostuksessa.
Tero-Petri ja Juha muistelevat taannoista Forssan matkaa. Hämärältä treenikämpältä jää mieleen lämmin ja iloinen veikko: Raine ”Rapa” Hynninen (kuvassa). Rapaa kysytään bändiin ja kaveri osaa soittaa jo ensimmäisissä harkkareissa biisit paremmin kuin orkesteritoverinsa.
TALVESTA SYKSYYN 2001
Yhtyeestä kasvanut akustisempi äpäräveli ”Velihopea” tekee ekan keikkansa Tampereen Doriksessa. Rytmikkäitä ja harvinaisempia Limpparibiisejä soittavaan ”Velihopeaan” kuuluvat Mikko Saaristo, Juha Nousiainen ja Tero-Petri Suovanen.
Tero-Petri opettelee kvinttiympyrää ja tekee biisejä Irlannissa. Akustinen kitara jättää vaikutuksensa uuteen materiaaliin. Sanat uusiin biiseihin eivät meinaa valmistua kevääksi eikä syksyksi. Levyn tekemistä siirretään.
Jussi Hämäläinen ilmoittaa lopettavansa soittamisen henkilökohtaisista syistä, vaikka pitääkin uusista biiseistä. Myös pitkäikäinen kumppani Poko ilmoittaa, ettei jatka levytyssopimusta.
KEVÄÄSTÄ SYKSYYN 2002
Yhtye ei lannistu: Uusi rumpali on Mikko Erjossaari (kuvassa), jonka nimi oli vielä Velihopea-orkesterissa soittaessaan Mikko Saaristo. Hän saa uudet ja vanhat laulut henkevään ja vaihtelevaan hehkuun. Uudeksi levy-yhtiöksi selviää Tamperelainen Merceedee’s ja uudeksi keikkamyyjäksi Dex-viihteen Janne Tokola. Limonadi Elohopea lähtee kiertueelle Terho-yhtyeen kanssa. Yhtye nousee suosta ryhdikkään hirven tavoin, sarvet kimaltaen.
Kuva: Ilkka Valpassuo
SYKSY 2002
Radiomafiasta ja Radio Citystä tuttu radiotoimittaja Outi Popp listaa ”Poppologia”-kirjaansa (WSOY 2002) erilaisia kummallisuuksia rokin maailmasta. Kun toimittajilta kysytään levy-yhtiöiden promolahjoista medialle, mainitsee Pasi Kostianen säteilymittarin, joita Limonadi Elohopea jakoi ”Ahmatti”-levyä julkistaessa.
Samasta aiheesta kirjassa puhuu myös Ilkka Mattila: ”Kotimaisista oudoimpia lähettää tietysti Poko. Limonadi Elohopean promomateriaalina tullut venäläinen säteilymittari oli aika järjetön esine. Laite toimi vähän samalla periaatteella kuin se kuuluisa venäläinen perseenpäristin, joka ei mahdu perseeseen eikä pärise.”
Yhtyeen laulaja-kitaristi ja biisintekijä Tero-Petri Suovanen kokeilee kepillä jäätä ja hakee työtä Nokialta äänisuunnittelijana demonauhoitteella, joka sisältää Limonadi Elohopean parhaita.
Vastaus on seuraava: ”Moi, Kuuntelin jokin aika sitten lähettämäsi CD-demon. Pahoitellen on sanottava, että demosi ei edusta etsimäämme tyyliä. Se ei sovi tämänhetkiseen käsitykseemme Nokia-soundista.”
Tuo on ehkä kaunein kehu, mitä musiikistamme on koskaan sanottu.
KEVÄT 2003 – KESÄ 2004
Limonadi Elohopean viides levy ”Halaus” julkaistiin 19.3.2003. Rento ja lämmin ”Halaus” oli ryhdikäs ja arvokas päätös uralle, sillä Limonadi Elohopea soitti viimeisen keikkansa 10.6.2004 Down by the Laituri –tapahtumassa. Lopettamisen syynä olivat terveys- ja elämäntilannesyyt sekä turhautuminen.
Ystävyys ja hienot laulut jäivät eloon yhtyeen taipaleen jälkeenkin.